On yksi asia, joka yhdistää kaikki tuntemani matemaatikot. Se asia on rakkaus ja arvostus matematiikan synnynnäistä kauneutta ja eleganssia kohtaan. On hyvin vaikea selittää, mitä tämä kauneus ja eleganssi tarkalleen tarkoittavat niille, jotka eivät ole matemaatikkoja, mutta yritän. Ajattele taidetta, joka todella koskettaa sieluasi. Tai ehkä luontokohtaus, joka tekee sen puolestasi – auringonlasku tai meri myrskyisenä päivänä. Rakenteesta ja tasapainosta syntyy syvä eleganssin ja kauneuden tunne: maalauksen väreistä ja kuvioista, soinnuista, melodiasta ja kontrapunktista musiikkikappaleessa. Matematiikan rakkaus on vähän samanlaista, se on syvää tunnetta, että totuus ja kauneus yhdistyvät hyvin abstraktissa maailmassa, josta puuttuu fysiikka, kemia tai biologia. Se on puhdasta kauneutta ja eleganssia rakenteessaan.